Hitch tai hitch? |
|
Kirjailija B.Timofeev kirjassa "Sanomme oikein?" kutsuu ilmeistä, vaikkakin hyvin vanhaa, vääristymää tunnetulle lauseelle: "Sain kuin kanat kaalikeittoon." "He eivät yleensä keitä kaali-keittoa kanoista", kirjoittaa Timofeev. "Mihin kukko sitten päätyi (kanat - vanhassa nimessä)? Kyse on vanhan kansan sananlaskun vääristymisestä: "Pääsin OSHIP: iin kuin kanat". Tätä ilmaisua ei löydy mistään selittävistä ja fraseologisista sanakirjoista. MI Mikhelsonin ja DN Ushakovin sanakirjat, 4 ja 17 nidetta Sanakirjat, jotka julkaisee Tiedeakatemia, antavat vain sanan, että hän sai kuin kanaa kaali-keittoon eli odottamattomissa vaikeuksissa, epämiellyttävässä tilanteessa. M.I.Mikhelson mainitsee esimerkkinä otteen V.I.Dahlin tarinasta: "Et tiedä missä menetät. Hän käveli, käveli ja juoksi omaan epäonnisuuteensa ja löi kuin kanoja kaalikeittossa: tsirkassialaiset ottivat hänet elävillä käsillä - hän juoksi kohti metsästäjää ja pedoa ja itse juoksi heidän luokseen.. Pluck, joka on syntynyt väärän etymologian perusteella (vain pluck tai pluck olisi voinut osoittautua "pluck": sta), on valmis ikään kuin syrjäyttämään kaali keiton alunperin sanonnasta. Samaan aikaan tämän lausekkeen alkuperän tulkinta on luotettavampi. Tosiasia on, että ennen kuin kanaa kutsuttiin paitsi urospuoliseksi siipikarjalle, myös minkä tahansa riistan kukoksi (esimerkiksi mustanorveksi). Useissa ilmaisuissa sain kiinni kuin kettu ansaan, kuten hasselpähkinä ansaan jne., Leikillisesti ja ironisesti se kuulosti kuin kana kaali-keittossa (noin mustahiutaa). Lisäksi viimeisellä lausekkeella voi olla kirjaimellinen lähde ja se voidaan liittää myös ansaan. Vanhoina aikoina oli eräänlainen ansa, joka puristi linnun jalkaa - piikki tai hyppysellinen tai hyppysellinen (eli kiinnittimet, pihdit, paulat). Tällaiset halkaistusta puusta tehdyt ansat asetettiin lintuihin, suuriin eläimiin (ketut, karhut), oraviin ja näätäihin. Varomattoman metsästäjän, epäonnisen metsänhakijan käsi tai jalka olisi voinut pudota shakkiin (tai hyppysiin), kuten ansa. Tämä johti sanontaan. "Päästä shchapiin - tiukuuteen, shchemyyn, vaikeuksiin", - luetaan V. I. Dahlin sanakirjassa. Joten vielä yksi alkuperäinen versio sanonnasta: Sain kuin kanat schapissa (ripaus), mikä antoi äänen ja semanttisen pelin sanoista shchap - hyppysellinen - shchi.
V. I. Dal antaa sanakirjassaan kiihkoa ja kiusaamista - niin pahoinpidellyn paikan, puun sirun kuin erityisen kiihkeän ja kiihkeän (sille pienikokoisen - kiusaajan) nimeksi - merkitsemään koukkua, sorkkatautia, strugaa.On myös sananlasku: "Ei ole mitään vetoa, ei mitään, kaikki on sujuvaa"... Lisäksi muinainen ero sanojen kiusaaja (puun siru) ja vetokoukun (sastruga, siru levyä käsiteltäessä) avulla voit päästä tunkeutumaan sanan alkuperäiseen merkitykseen. Kyse ei ole ulkonevista solmuista ja siruista, vaan käsittelyn jälkeen jäljellä olevista koukoista ja levyssä olevista solmuista, joita on aina erittäin vaikea kohdistaa. Ei solmua, ei vetokoukkuja - tämä tarkoittaa, että kaikki on käsitelty puhtaana ja ensiluokkainen materiaali (ei solmua) tuodaan peiliin. Siksi sanan kuvaannollinen käyttö ei ole yksinkertainen vertailu, ei materiaalin laatu, vaan hyvä työ, jonkin yrityksen tai tehtävän loistava suorituskyky. Näin ilmaisu tulisi ymmärtää ilman vetoa, ilman vetoa. Ja tämä on toinen esimerkki sananlaskujen ja sanontojen elävästä kuvasta, syvä viisaus ja niihin sisältyvän merkityksen tarkkuus. L. Skvortsov Samankaltaisia julkaisujaLue nytKaikki reseptitLue nyt |
Yritykset "Korjata" yhtä tai toista sananlaskua ja sanomista sen merkityksen selventämiseksi ja selventämiseksi kohdataan melko usein. Tämä johtuu monien sananlaskujen ja sanontojen muinaisuudesta, kirjaimellisesti niiden merkityksen osittaisesta tai täydellisestä unohtamisesta, polysemiasta, mikä toisinaan mahdollistaa niiden tulkinnan eri tavoin.
Ehdottaen vetokoukun korvaamista vetolaitteella, monet pitävät heitä erilaisten juurien ja merkitysten sanoina. Todellisuudessa tämä ei ole täysin totta. Vokaalien vuorotellen e-i-o - "Nolla ääni" syvän antiikin foneettiset suhteet heijastuvat. On tietysti selvää, että historiallisesti saman juuren sanat, jotka ovat juurtuneet eri äänityksiin, voidaan ajan mittaan pitää osittain sukulaisina tai jopa yhtä vieraina, kuten esimerkiksi sanat repiä - karkottaa - vetää - kiusata - pirteä - hölynpölyä (vaikka ne kaikki palaavat samalle juurelle). Muuten, samasta juuresta muodostetaan sanat turve (mitä revitään pois), reikä (mikä repäistään, revitään pois) ja tie (metsän läpi repeytynyt käytävä) muodostetaan samasta juuresta. Monet puhujat yhdistävät sanan kylä alkuperäsanaan puu. Itse asiassa tässä on sama juuri repiä. Kylä on metsäasutuspaikka, jossa puut on revitty, revitty, kirjaimellisesti "revitty paikka, pelto". Nykyaikaisissa kansanmurteissa vanha sana dor on säilynyt - "Neitsyt maaperä nostettu, uusi" tai "kylä" (Esimerkiksi Lipin Dor): sen yhteys verbiin repiä - repiä on epäilemättä.
